Nautiskelijan kultainen kirja (toim. Juha LIndqvist)

"Rakastella
Unelmoida
Juopotella
Leikkiä
lintua ja kukkaa
ja kuolematonta
Joutilaan elämässä
sitä vasta kiirettä piisaa."

Tommy Tabermann


Inhoan aforismeja. Jos ne ovat hyviä, niin ärsyttää, että sen lukee niin nopeasti. Jos sitä ei ymmärrä, niin rupeaa miettimään, joskohan sitä on tyhmä. Jos ne ovat huonoja, niin ärsyttää muuten vaan. Aforismi vaatisi ympärilleen kertomuksen.

Ilmeisesti muut ovat eri mieltä kanssani, koska sain tämän lahjaksi ja tämä näyttäisi olevan jo toinen painos. Luin silti urhoollisesti kirjan läpi. Kuten nimikin antaa ymmärtää, kaikki aforismit tässä liittyvät johonkin nautintoon.

Lauri Viita: Suutarikin, suuri viisas

"Toivoinko jotakin.
Enkö jo tiennyt,
kun aurinko nousi,
ettei se poista 
ollutta yötä.

Toivonko vielä.
Enkö nyt tiedä,
kun aurinko laskee,
ettei katoa
se, mikä oli.
Päivä on tullut."

En ole kauhean paljon lukenut runoja. Minä pidän enemmän siitä, että asiat sanotaan selvästi. Jos esittää asiansa niin kierosti, ettei sitä kukaan ymmärrä, niin pidän sitä enemmänkin vittuiluna. Tulinpa silti lukeneeksi tämän, sattuneesta syystä.

Kirjassa on pidempi osuus runoja ja lyhyempi osuus aforismeja ja afosiminoloisia pohdintoja. Runot ovat kauniita, se täytyy myöntää. Tosin vaikuttaisi siltä, että suuri osa on sanoilla enemmän sanoilla leikittelyä kuin jonkin kertomista. Sen valossa aforimiosuuden kolmas aforismi vaikuttaa omituiselta: "Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?"

Jo runo-osuus sai minut ajattelemaan, että oliko kaikissa jutuissa mitään tolkkua. Aforismiosuudessa oli jo selviä hullun houreita. Tarkistus Wikipediasta varmisti asian.

En osaa oikein päättää, suosittelisinko vaiko en. Lukekaa itse ja olkaa eri mieltä.