Jaakko Heinimäki: Outo hartauskirja

 "Jos lajihygieniaa haluaa vaalia, kannattaa pariutua neekerin kanssa."

Aivan sattumalta melkein peräjälkeen sattui käsiini kaksi kirjaa, joissa käytetään nykyisin sopimattomaksi ajateltua sanaa. Ainakin vastaavia sanoja on vaarallista käyttää.

Aiemmin kirjotin Heinimäen toisesta pikkukirjasesta. Näissä molemmissa pikkupätkäkokoelmissa häiritsee epätasaisuus. Aivan kuin kirjailija ei olisi nähnyt tarpeeksi vaivaa, tai on ollut liian kärsimätön ja julkaissut kokoelmansa ennen kuin koossa on ollut tarpeeksi kunnon materiaalia.

Hartautta pitää ihan etsiä, outoutta on riittämiin. Ilmankos itse M. A. Numminen on kirjoittanut kokoelmaan esipuheen.

Huonoimmillaan pätkät ovat latteuksia, mutta parhaimmillaan syvällisiä pohdintoja uskon ja etiikan merkityksestä ja niiden suhteesta muuhun maailmaan tai vinoja huomioita ihmisten toimista. Taidanpa lukea häneltä kolmannenkin kirjan jonain päivänä.

Kirjoitukset ovat aakkosjärjestyksessä aavesärystä känniin ja laihasta yllätykseen. Vetoketjusta Heinimäki kirjoittaa: "Jotkut kristilliset piirit arvostavat vetoketjulla varustettua nahkakantaista Raamattua. Siitä minulla on freudilaisia ajatuksia."

Kuvitelkaa tohon nahkakannet ja miettikää Freudia tai sitten ei.

Outsider: Vuorelan salaisuus

"Olin tavannut neekerin vain muutamia kertoja vaimonsa seurassa ja pidin häntä täysin  saamattomana. Tämä oli myös yleinen käsitys neekeristä."

Näin reilusti ollaan ennakkoluuloisia Outsiderin murhamysteerissä vielä vuonna 1993, jolloin tämä hieman alle satasivuinen kertomus julkaistiin ensimmäistä kertaa kirjana. Alkuperäistä julkaisuvuotta en lyhyellä googlauksella saanut selville, mutta luultavasti 40-luvulla, kuten muukin Karma-sarja. Kirjan alkupuolella mainitaan vuosi 1948.

Häpeillen tunnustan, että tässä tuli ehkä paikattua yksi aukko sivistyksestä. En nimittäin muista aiemmin lukeneeni yhtään Outsiderin eli Aarne Haapakosken tarinaa. Hän on tosin julkaissut juttujansa niin paljon ja eri nimillä, että en voi olla asiasta täysin varma.

Tämä siitä huolimatta, että olen kuullut hänen tuotannostaan lähinnä kehuja, Siksi odotin Vuorelan salaisuudelta paljon. Enkä turhaan. Perinteinen ja kepeä murhamysteeri omituisine henkilöhahmoineen ja yllättävine käänteineen. Suosittelen. Kirja vain loppui liian aikaisin kesken yövuoron.