Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut

Luin kaikki Viisikot jo alaikäisenä, tietenkin.  Mieleen niistä on jäänyt hassuhkot seikkailut ja Pauli (joka oikeasti on tyttö) sekä hänen uskollinen koiransa Tim. Parhaiten mieleen on jäänyt se, että koskaan ei jännitys noussut niin korkealle, ettei olisi ehditty pysähtyä syömään.

Palasin nyt uudestaan Viisikon pariin ja luin 21-osaisen sarjan toisen osan "uudet seikkailut", kuten mielikuvituksen rajoja hipoen vihkonen on nimetty. Paulin isän Peterin salaiset paperit olivat hukassa (kyllä, vuonnakaan 1943 ei osattu ottaa varmuuskopioita), mutta Viisikko löysi paperit, paljasti rosvot ja Fanny-täti tarjosi ruokaa. Kaikki hyvin ja onnellisesti palasin lapsuuteen.

Ei suinkaan! Kirjassa on 153 sivua ja ruoka mainittiin ainostaan 25 sivulla. Hirveää, suorastaan nälkä tuli. Sitäpaitsi suklaa ja täytekakku puuttuivat tyystin!!! Takaisin aikuiseksi, siis.

Lohdutukseksi kakkua ja suklaata (kinuskikissa.fi)

Jaakko Heinimäki: Vapahtajan varpajaiset

Olen aiemmin tutustunut Heinimäen kirjoituksiin ja puheisiin maallisissa medioissa. Olen ihastellut hänen sujuvaa  ilmaisuansa ja inhimillisiä näkökulmiansa. Siksi tartuin tähän kirjaseen odotuksella.

Lyhyistä teksteistä koostuva "vapahtajan varpajaiset" on selvästi uskonnollinen julkaisu ja siksi paatuneen pakanan piti lukea tätä kieli keskellä suuta, jotta mitään olennaista ei jäisi huomaamatta ennakkoluulojeni vuoksi.

Koska en tunne modernia uskonnollista kirjallisuutta, Heinimäen pohdinnat ílmestyvät minulle tuoreina, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Opettavainen oli pitkä pohdinta mystiikan ja  piisin "Näin sydämeeni joulun teen" suhteesta. Ylipäänsä ymmärrän nyt paremmin, mitä uskovaiset tarkoittavat, kun puhuvat mystiikasta. Moni muukin uskonnollinen ajatuskuvio selkeni.

Heinimäki sai kolmen sivun juttuun nivottua Jörn Donnerin, Juice Leskisen ja Gabriel García Márquezin ajatuksia elämästä, kuolemasta, elämisestä ja kuolemisesta. Tykkäsin.

Olen syvästi samaa mieltä Heinimäen kanssa siitä, miten suuri vaara on yhteiskunnan jääkiekkoistuminen:

Yhteiskunnan jääkiekkoistuminen tarkoittaa paitsi jatkuvaa "tiimin on sitouduttava menestykseen" -tyyppistä lässytystä työpaikoilla, myös epäonnistumisten selittämistä tuomaripelillä. Tai sillä, että vastustaja on hinttari.

Sen sijaan suhtaudun varauksella ajatukseen, että joulukalenterit, varsinkin suklaajoulukalenterit, olisivat syynä henkirikosten lisääntymiseen. Suklaan ystävälle tällainen ajatus on kertakaikkiaan mahdoton.