En muista tarkkaan, koska tutustuin eka kertaa Linnunradan Käsikirjaan, mutta hyvät muistot siitä jäi. Juontakaan en muistanut enää kovin tarkkaan, mutta toki epätodennäköisyysmoottorin ja luvun 42. Nyt tuli tilaisuus lukea teos alkukielellä.
Petyin sekä en pettynyt. Vuodet olivat muistot kullanneet. Jotenkin kuvittelin, että kirjasta löytyisi jotain syvällistä. Ei löytynyt. Toisaalta tarkemmin ajatellen ei sitä tainnut siellä olla ensi lukemallakaan. Kirjahan vaikuttaa siltä, että juttua keksitään sitä mukaa kuin sitä kirjoitetaan. Pää, häntä ja logiikka puuttuu, mutta mitäpä siitä. Ei niitä aina tarvita.
Pää ja häntä siis puuttui. Tämän vuoksi sitä on niin mukava lukea. Ei pitkästy. Nyt vuosien jälkeen vasta huomasin, kuinka paljon
Batmud on lainannut Adamsilta, Damogranista lähtien. Nuorena en myöskään tajunnut, että tietokoneen itsemurha ei välttämättä ole omaperäinen idea. Martinsonin
Aniarassa tietokone
tappaa itsensä, kun on niin surullinen ihmisten puolesta. Adamsilla sen sijaan se on vain yksi naurettava juonenkäänne lisää.
Riemastuttavista jutuista mainittakoon todistus Jumalan olemassaolemattomuudesta, joka saa Jumalan häviämään, kun Jumala hoksaa pohtia tätä todistusta. Sekä epätodennäköisyysmoottorin lieveilmiö, mikä synnyttää hulvattoman suuren apinajoukon, joka haluaa esitellä kirjoittamansa Hamletin.
Niin, ei sitä juonta oikein löytynyt. Hyvän kirjan merkki on, että juonta ei muista, mutta opetukset jäävät mieleen. 42!
Tämä novelli on extrana Seaflowerin kustantamassa Outsiderin sotaseikkailussa Petroskoin musta hämähäkki.
