Outsider: Huurteinen kuolema

Tämä novelli on extrana Seaflowerin kustantamassa Outsiderin sotaseikkailussa Petroskoin musta hämähäkki.

"..joka enemmän muistutti ikivanhaa muumiota, kuin elävää ihmistä. Arvasimme, että edessämme oli uuri tuo etsimämme kuuluisa kemisti ja salatietelijä di Doledo."

Huurteinen kuolema ei ole salapoliisikertomus, vaan scifiä tai kauhua. Alle 10 sivun novelli sijoittuu maailmansotien väliseen Ranskaan. Tarina sisältää sotilaita, poliiseja sekä hullun tiedemiehen. Loput saatte arvata tai mielummin lukea, jos satutte sen käsiinne saamaan.

Outsider: Petroskoin musta hämähäkki

" 'Tämän me kostamme vielä. Lontoolaiset eivät ole saaneet kylliksi pommeja.' wehrmachtschwestwer sanoi vierelläni."

Petroskoin musta hämähäkki on Outsiderin uudempaa tuotantoa vuodelta 1961, jatkosodan aikainen sotaseikkailu ja vakoilutarina. Kuten kunnon agenttitarinassa, naiset ovat kauniita ja rosvot pahoja.
Tarina on monipolvinen ja kerronta kepeää ja siksi kirjaa on kiva lukea. Hieman tosin häiritsee se, että tässä natsit ovat hyviä ja venäläiset pahoja. No, Outsider oli tunnetusta IKL:n miehiä. Toisin kuin Karma-sarjassa, tässä se myös näkyy. Aikaa on kuitenkin kulunut jo 60 vuotta, joten olkoon se historiaa.

Kuten aina vanhoista kirjoista, haluan bongata vanhoja asioita. Vuonna 1961 kirjoitettiin vielä sabotaashi ja tupakkaa poltettiin koko ajan.

Outsider: Peli on menetetty

"Kun lisäämme vielä pigmenteeratuita lautumia kasvoihin, jonkun ihokasvin päälaelle, vahvan karvapeitteen rintaan, korkean kitalaen ja vilkkaan ihoverisuonien toiminnan, on meillä täydelliset psyykillisesti degeneroituneen henkilön tuntomerkit." 

Outsiderin Karma-sarja on takuuvarmaa tavaraa. Nämä ovat myös ihmeen hyvin kestäneet aikaa. Tämä salapoliisiromaani on vuodelta 1941. Kertomus sijoittuu aateliskartanoon, joten tämäkin vertautuu hyvin Agatha Christien kirjoihin. Kun kertomus etäännytetään lukijasta "jonnekin muualle", voi keskittyä itse tarinaan ja ihmisiin. Ja ihmiset nyt - valitettavasti - ovat kaikkialla samanlaisia pahiksia.

Itse tykkään bongata hassuja vanhanaikaisia sanoja ja vilahduksia maailmasta, mitä ei enää ole. Sellaisia kuin šaketti, tulensytytin tai musiikeri.

Käänteitä ja jännitystä riittää. Suosittelen.

Outsider: Keskiyön murha

"Hieno keksintö tämä amerikkalaisten murtovarkaiden 'Universal'-koje. Avaa Yale-lukot kuin leikitellen... mahtaisikohan se tehota myös Abloy-lukkoihin..."

Toisin kuin aiemmin lukemani Vuorelan salaisuus, tämä outsider oli täysmittainen, vajaat 200 sivua. Tällä kertaa murha tapahtui lehden toimituksessa ja tälläkin kertaa kyseessä on selkeä whodunit-kertomus. Toki mukaan oli saatu niin maan alle kadonnut itävaltalainen väärentäjä, kokaiinin salakuljettajat kuin rakkauskertomuskin. Outsider myös häpeämättä rikkoo perinteisen kaavan, mutta enpä paljasta enempää. Lukekaa itse.

Kirja on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1941 ja tarjoaa arvoituksen lisäksi miellyttävän seikkailun vanhaan kieleen ja vanhoihin aikoihin. Puhutaan faneerista, diversikaupasta, razziasta ja murhan vaikutteista. Faneeriin voi ehkä törmätä länsirannikolla tai meän maassa, mutta tuskin razziaan. Googlatessani, mitä mahtaa tarkkaan ottaen tarkoittaa redaktööri, löysin uutisen, missä uusi tällainen oli palkattu Pohjois-Norjalaiseen lehteen. Usein unohtuu, että suomella on murteen ja sukulaiskielen välimailla karjalan ja meän kielen lisäksi kveeni.

Taisi olla juuri tällainen.

Lapsuusmuiston herätti maininta siitä, että päätoimittajalla oli Billnäs-kirjoituspöytä. Minullakin oli sellainen lapsena. Tammea, sanoi isäni. Siinä oli ovela lukitusmekanismi, missä alemmat laatikot avautuivat vain, jos ylinkin oli auki.

Tiesitkö muuten, että vuonna 1941 itsestään sammuva savuke oli vakio ja sammumaton uutuus?

Outsider: Vuorelan salaisuus

"Olin tavannut neekerin vain muutamia kertoja vaimonsa seurassa ja pidin häntä täysin  saamattomana. Tämä oli myös yleinen käsitys neekeristä."

Näin reilusti ollaan ennakkoluuloisia Outsiderin murhamysteerissä vielä vuonna 1993, jolloin tämä hieman alle satasivuinen kertomus julkaistiin ensimmäistä kertaa kirjana. Alkuperäistä julkaisuvuotta en lyhyellä googlauksella saanut selville, mutta luultavasti 40-luvulla, kuten muukin Karma-sarja. Kirjan alkupuolella mainitaan vuosi 1948.

Häpeillen tunnustan, että tässä tuli ehkä paikattua yksi aukko sivistyksestä. En nimittäin muista aiemmin lukeneeni yhtään Outsiderin eli Aarne Haapakosken tarinaa. Hän on tosin julkaissut juttujansa niin paljon ja eri nimillä, että en voi olla asiasta täysin varma.

Tämä siitä huolimatta, että olen kuullut hänen tuotannostaan lähinnä kehuja, Siksi odotin Vuorelan salaisuudelta paljon. Enkä turhaan. Perinteinen ja kepeä murhamysteeri omituisine henkilöhahmoineen ja yllättävine käänteineen. Suosittelen. Kirja vain loppui liian aikaisin kesken yövuoron.