Näytetään tekstit, joissa on tunniste jaakko heinimäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jaakko heinimäki. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Jaakko Heinimäki: Seitsemän syntiä

Tämä oli kolmas kirja, jonka Heinimäeltä luin. Aiemmissa kirjoissa epätasaisuus häiritsi, varsinkin Oudossa hartauskirjassa. Silti tykkäsin kovasti molemmista, varsinkin Vapahtajan varpajaisista. Tästä en oikein tykännyt. Synnit oli käsitelty asiallisesti, mutta niihin liittyvät tarinat tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta ja jäin kaipaamaan niitä lukuisia timanttisia oivalluksia, joita kahdesta muusta kirjasta löytyi läjäpäin.

Oli tälläkin kirjalla hetkensä. Parhaimmillaan Heinimäki on kuvaillessaan Ylpeyden syntiä.

"Syöpää sairastavat lapset välineellistetään rekkitangoiksi täyteen pumpattuja omiatuntoja esitteleviin soul building -näytöksiin, hyvien ihmisten juhliin, joihin on lehtikuvaajia varten teetetty oikein suurennos shekistä, jossa on seitsemännumeroinen luku. Siis hei seitsemännumeroinen: nyt on kyse miljoonista."


keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Jaakko Heinimäki: Outo hartauskirja

 "Jos lajihygieniaa haluaa vaalia, kannattaa pariutua neekerin kanssa."
Aivan sattumalta melkein peräjälkeen sattui käsiini kaksi kirjaa, joissa käytetään nykyisin sopimattomaksi ajateltua sanaa. Ainakin vastaavia sanoja on vaarallista käyttää.

Aiemmin kirjotin Heinimäen toisesta pikkukirjasesta. Näissä molemmissa pikkupätkäkokoelmissa häiritsee epätasaisuus. Aivan kuin kirjailija ei olisi nähnyt tarpeeksi vaivaa, tai on ollut liian kärsimätön ja julkaissut kokoelmansa ennen kuin koossa on ollut tarpeeksi kunnon materiaalia.

Hartautta pitää ihan etsiä, outoutta on riittämiin. Ilmankos itse M. A. Numminen on kirjoittanut kokoelmaan esipuheen.

Huonoimmillaan pätkät ovat latteuksia, mutta parhaimmillaan syvällisiä pohdintoja uskon ja etiikan merkityksestä ja niiden suhteesta muuhun maailmaan tai vinoja huomioita ihmisten toimista. Taidanpa lukea häneltä kolmannenkin kirjan jonain päivänä.

Kirjoitukset ovat aakkosjärjestyksessä aavesärystä känniin ja laihasta yllätykseen. Vetoketjusta Heinimäki kirjoittaa: "Jotkut kristilliset piirit arvostavat vetoketjulla varustettua nahkakantaista Raamattua. Siitä minulla on freudilaisia ajatuksia."

Kuvitelkaa tohon nahkakannet ja miettikää Freudia tai sitten ei.