Tämä oli kolmas kirja, jonka Heinimäeltä luin. Aiemmissa kirjoissa epätasaisuus häiritsi, varsinkin Oudossa hartauskirjassa. Silti tykkäsin kovasti molemmista, varsinkin Vapahtajan varpajaisista. Tästä en oikein tykännyt. Synnit oli käsitelty asiallisesti, mutta niihin liittyvät tarinat tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta ja jäin kaipaamaan niitä lukuisia timanttisia oivalluksia, joita kahdesta muusta kirjasta löytyi läjäpäin.Oli tälläkin kirjalla hetkensä. Parhaimmillaan Heinimäki on kuvaillessaan Ylpeyden syntiä.
"Syöpää sairastavat lapset välineellistetään rekkitangoiksi täyteen pumpattuja omiatuntoja esitteleviin soul building -näytöksiin, hyvien ihmisten juhliin, joihin on lehtikuvaajia varten teetetty oikein suurennos shekistä, jossa on seitsemännumeroinen luku. Siis hei seitsemännumeroinen: nyt on kyse miljoonista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti