Olen aiemmin tutustunut Heinimäen kirjoituksiin ja puheisiin maallisissa medioissa. Olen ihastellut hänen sujuvaa ilmaisuansa ja inhimillisiä näkökulmiansa. Siksi tartuin tähän kirjaseen odotuksella.Lyhyistä teksteistä koostuva "vapahtajan varpajaiset" on selvästi uskonnollinen julkaisu ja siksi paatuneen pakanan piti lukea tätä kieli keskellä suuta, jotta mitään olennaista ei jäisi huomaamatta ennakkoluulojeni vuoksi.
Koska en tunne modernia uskonnollista kirjallisuutta, Heinimäen pohdinnat ílmestyvät minulle tuoreina, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Opettavainen oli pitkä pohdinta mystiikan ja piisin "Näin sydämeeni joulun teen" suhteesta. Ylipäänsä ymmärrän nyt paremmin, mitä uskovaiset tarkoittavat, kun puhuvat mystiikasta. Moni muukin uskonnollinen ajatuskuvio selkeni.
Heinimäki sai kolmen sivun juttuun nivottua Jörn Donnerin, Juice Leskisen ja Gabriel García Márquezin ajatuksia elämästä, kuolemasta, elämisestä ja kuolemisesta. Tykkäsin.
Olen syvästi samaa mieltä Heinimäen kanssa siitä, miten suuri vaara on yhteiskunnan jääkiekkoistuminen:
Yhteiskunnan jääkiekkoistuminen tarkoittaa paitsi jatkuvaa "tiimin on sitouduttava menestykseen" -tyyppistä lässytystä työpaikoilla, myös epäonnistumisten selittämistä tuomaripelillä. Tai sillä, että vastustaja on hinttari.Sen sijaan suhtaudun varauksella ajatukseen, että joulukalenterit, varsinkin suklaajoulukalenterit, olisivat syynä henkirikosten lisääntymiseen. Suklaan ystävälle tällainen ajatus on kertakaikkiaan mahdoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti