Näytetään tekstit, joissa on tunniste uskonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uskonto. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Jaakko Heinimäki: Outo hartauskirja

 "Jos lajihygieniaa haluaa vaalia, kannattaa pariutua neekerin kanssa."
Aivan sattumalta melkein peräjälkeen sattui käsiini kaksi kirjaa, joissa käytetään nykyisin sopimattomaksi ajateltua sanaa. Ainakin vastaavia sanoja on vaarallista käyttää.

Aiemmin kirjotin Heinimäen toisesta pikkukirjasesta. Näissä molemmissa pikkupätkäkokoelmissa häiritsee epätasaisuus. Aivan kuin kirjailija ei olisi nähnyt tarpeeksi vaivaa, tai on ollut liian kärsimätön ja julkaissut kokoelmansa ennen kuin koossa on ollut tarpeeksi kunnon materiaalia.

Hartautta pitää ihan etsiä, outoutta on riittämiin. Ilmankos itse M. A. Numminen on kirjoittanut kokoelmaan esipuheen.

Huonoimmillaan pätkät ovat latteuksia, mutta parhaimmillaan syvällisiä pohdintoja uskon ja etiikan merkityksestä ja niiden suhteesta muuhun maailmaan tai vinoja huomioita ihmisten toimista. Taidanpa lukea häneltä kolmannenkin kirjan jonain päivänä.

Kirjoitukset ovat aakkosjärjestyksessä aavesärystä känniin ja laihasta yllätykseen. Vetoketjusta Heinimäki kirjoittaa: "Jotkut kristilliset piirit arvostavat vetoketjulla varustettua nahkakantaista Raamattua. Siitä minulla on freudilaisia ajatuksia."

Kuvitelkaa tohon nahkakannet ja miettikää Freudia tai sitten ei.




perjantai 26. huhtikuuta 2019

Jaakko Heinimäki: Vapahtajan varpajaiset



Olen aiemmin tutustunut Heinimäen kirjoituksiin ja puheisiin maallisissa medioissa. Olen ihastellut hänen sujuvaa  ilmaisuansa ja inhimillisiä näkökulmiansa. Siksi tartuin tähän kirjaseen odotuksella.

Lyhyistä teksteistä koostuva "vapahtajan varpajaiset" on selvästi uskonnollinen julkaisu ja siksi paatuneen pakanan piti lukea tätä kieli keskellä suuta, jotta mitään olennaista ei jäisi huomaamatta ennakkoluulojeni vuoksi.

Koska en tunne modernia uskonnollista kirjallisuutta, Heinimäen pohdinnat ílmestyvät minulle tuoreina, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Opettavainen oli pitkä pohdinta mystiikan ja  piisin "Näin sydämeeni joulun teen" suhteesta. Ylipäänsä ymmärrän nyt paremmin, mitä uskovaiset tarkoittavat, kun puhuvat mystiikasta. Moni muukin uskonnollinen ajatuskuvio selkeni.

Heinimäki sai kolmen sivun juttuun nivottua Jörn Donnerin, Juice Leskisen ja Gabriel García Márquezin ajatuksia elämästä, kuolemasta, elämisestä ja kuolemisesta. Tykkäsin.

Olen syvästi samaa mieltä Heinimäen kanssa siitä, miten suuri vaara on yhteiskunnan jääkiekkoistuminen:

Yhteiskunnan jääkiekkoistuminen tarkoittaa paitsi jatkuvaa "tiimin on sitouduttava menestykseen" -tyyppistä lässytystä työpaikoilla, myös epäonnistumisten selittämistä tuomaripelillä. Tai sillä, että vastustaja on hinttari.
Sen sijaan suhtaudun varauksella ajatukseen, että joulukalenterit, varsinkin suklaajoulukalenterit, olisivat syynä henkirikosten lisääntymiseen. Suklaan ystävälle tällainen ajatus on kertakaikkiaan mahdoton.