lauantai 29. kesäkuuta 2019

Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut

Luin kaikki Viisikot jo alaikäisenä, tietenkin.  Mieleen niistä on jäänyt hassuhkot seikkailut ja Pauli (joka oikeasti on tyttö) sekä hänen uskollinen koiransa Tim. Parhaiten mieleen on jäänyt se, että koskaan ei jännitys noussut niin korkealle, ettei olisi ehditty pysähtyä syömään.

Palasin nyt uudestaan Viisikon pariin ja luin 21-osaisen sarjan toisen osan "uudet seikkailut", kuten mielikuvituksen rajoja hipoen vihkonen on nimetty. Paulin isän Peterin salaiset paperit olivat hukassa (kyllä, vuonnakaan 1943 ei osattu ottaa varmuuskopioita), mutta Viisikko löysi paperit, paljasti rosvot ja Fanny-täti tarjosi ruokaa. Kaikki hyvin ja onnellisesti palasin lapsuuteen.

Ei suinkaan! Kirjassa on 153 sivua ja ruoka mainittiin ainostaan 25 sivulla. Hirveää, suorastaan nälkä tuli. Sitäpaitsi suklaa ja täytekakku puuttuivat tyystin!!! Takaisin aikuiseksi, siis.
Lohdutukseksi kakkua ja suklaata (kinuskikissa.fi)

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Rosa Liksom: Väliasema Gagarin



"Yksi pisto, ja juhlasankari makasi valkoisessa lumessa liikkumattomana. Juhlavieraat riensivät ulos ja kerääntyivät verisen vanhuksen ympärille. Vanhin pojista kantoi ruumiin takaisin taloon ja emännät pesivät ja käärivät sen puhtaisiin vaatteisiin. Aamun myötä laulettiin ja tanssittiin, nyt ilman rumpuja, syötiin edellisen illan ruoantähteitä ja puhuttiin kauniita sanoja vanhasta vainajasta."

Hetken luin kirjaa tämän
veijarin vartioidessa.
Kirja alkaa lupaavan absurdisti: Juri Gagarin ryömii avannosta ulos ja lentää tiehensä.

Sama iloinen hupsuttelu vakavilla ja synkillä asioilla jatkuu loppuun saakka.

Väliasema Gagarin sisältää 41 Siperian ja Mongolian innoittamaa tarinanpätkää, joissa totuutta lienee lähinnä malliksi, jos sitäkään. Miksi pilata hyvä juttu logiikalla tai tosiseikoilla? Yhdessä tarinanpätkässä leski jää lukemaan iltaisin lehteä valonaan miesvainajansa luut. Mies kun kärsi eläessään luuvalosta. Skeptikko minussa kärsii, koska vitsi toimii vain muutamilla suomensukuisilla kielillä. Lukija minussa puolestaan nauttii.

En tiedä, mitä Liksom haluaa kertoa vai haluaako hän vain viihdyttää. Toisinaan todennäköisin selitys on oikea. Jospa hän vain on tollanen?

Alun lainauksessa toistuu sama teema kuin Jarkko Martikaisen runossa "rakkaus". Siinäkin vanhimman pojan tehtävä on tappaa isänsä, kun hän on tullut liian vanhaksi. Ehkä Martikainen on lukenut Liksomia, tai sitten juttu on lainattu jostain vieraasta, minulle tuntemattomasta perinteestä, mitä en googlettamalla tavoittanut.

Jarkko Martikainen 3.12.2016, Jyväskylä

Suosittelen. Paitsi, jos olet tosikko, niin suosittelen lämpimästi, jotta parantuisit moisesta vaivasta.


maanantai 10. kesäkuuta 2019

Outsider: Keskiyön murha

"Hieno keksintö tämä amerikkalaisten murtovarkaiden 'Universal'-koje. Avaa Yale-lukot kuin leikitellen... mahtaisikohan se tehota myös Abloy-lukkoihin..."

Toisin kuin aiemmin lukemani Vuorelan salaisuus, tämä outsider oli täysmittainen, vajaat 200 sivua. Tällä kertaa murha tapahtui lehden toimituksessa ja tälläkin kertaa kyseessä on selkeä whodunit-kertomus. Toki mukaan oli saatu niin maan alle kadonnut itävaltalainen väärentäjä, kokaiinin salakuljettajat kuin rakkauskertomuskin. Outsider myös häpeämättä rikkoo perinteisen kaavan, mutta enpä paljasta enempää. Lukekaa itse.

Kirja on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1941 ja tarjoaa arvoituksen lisäksi miellyttävän seikkailun vanhaan kieleen ja vanhoihin aikoihin. Puhutaan faneerista, diversikaupasta, razziasta ja murhan vaikutteista. Faneeriin voi ehkä törmätä länsirannikolla tai meän maassa, mutta tuskin razziaan. Googlatessani, mitä mahtaa tarkkaan ottaen tarkoittaa redaktööri, löysin uutisen, missä uusi tällainen oli palkattu Pohjois-Norjalaiseen lehteen. Usein unohtuu, että suomella on murteen ja sukulaiskielen välimailla karjalan ja meän kielen lisäksi kveeni.

Taisi olla juuri tällainen.
Lapsuusmuiston herätti maininta siitä, että päätoimittajalla oli Billnäs-kirjoituspöytä. Minullakin oli sellainen lapsena. Tammea, sanoi isäni. Siinä oli ovela lukitusmekanismi, missä alemmat laatikot avautuivat vain, jos ylinkin oli auki.

Tiesitkö muuten, että vuonna 1941 itsestään sammuva savuke oli vakio ja sammumaton uutuus?