Outsider: Huurteinen kuolema

Tämä novelli on extrana Seaflowerin kustantamassa Outsiderin sotaseikkailussa Petroskoin musta hämähäkki.

"..joka enemmän muistutti ikivanhaa muumiota, kuin elävää ihmistä. Arvasimme, että edessämme oli uuri tuo etsimämme kuuluisa kemisti ja salatietelijä di Doledo."

Huurteinen kuolema ei ole salapoliisikertomus, vaan scifiä tai kauhua. Alle 10 sivun novelli sijoittuu maailmansotien väliseen Ranskaan. Tarina sisältää sotilaita, poliiseja sekä hullun tiedemiehen. Loput saatte arvata tai mielummin lukea, jos satutte sen käsiinne saamaan.

Nautiskelijan kultainen kirja (toim. Juha LIndqvist)

"Rakastella
Unelmoida
Juopotella
Leikkiä
lintua ja kukkaa
ja kuolematonta
Joutilaan elämässä
sitä vasta kiirettä piisaa."

Tommy Tabermann


Inhoan aforismeja. Jos ne ovat hyviä, niin ärsyttää, että sen lukee niin nopeasti. Jos sitä ei ymmärrä, niin rupeaa miettimään, joskohan sitä on tyhmä. Jos ne ovat huonoja, niin ärsyttää muuten vaan. Aforismi vaatisi ympärilleen kertomuksen.

Ilmeisesti muut ovat eri mieltä kanssani, koska sain tämän lahjaksi ja tämä näyttäisi olevan jo toinen painos. Luin silti urhoollisesti kirjan läpi. Kuten nimikin antaa ymmärtää, kaikki aforismit tässä liittyvät johonkin nautintoon.

Outsider: Petroskoin musta hämähäkki

" 'Tämän me kostamme vielä. Lontoolaiset eivät ole saaneet kylliksi pommeja.' wehrmachtschwestwer sanoi vierelläni."

Petroskoin musta hämähäkki on Outsiderin uudempaa tuotantoa vuodelta 1961, jatkosodan aikainen sotaseikkailu ja vakoilutarina. Kuten kunnon agenttitarinassa, naiset ovat kauniita ja rosvot pahoja.
Tarina on monipolvinen ja kerronta kepeää ja siksi kirjaa on kiva lukea. Hieman tosin häiritsee se, että tässä natsit ovat hyviä ja venäläiset pahoja. No, Outsider oli tunnetusta IKL:n miehiä. Toisin kuin Karma-sarjassa, tässä se myös näkyy. Aikaa on kuitenkin kulunut jo 60 vuotta, joten olkoon se historiaa.

Kuten aina vanhoista kirjoista, haluan bongata vanhoja asioita. Vuonna 1961 kirjoitettiin vielä sabotaashi ja tupakkaa poltettiin koko ajan.

Outsider: Peli on menetetty

"Kun lisäämme vielä pigmenteeratuita lautumia kasvoihin, jonkun ihokasvin päälaelle, vahvan karvapeitteen rintaan, korkean kitalaen ja vilkkaan ihoverisuonien toiminnan, on meillä täydelliset psyykillisesti degeneroituneen henkilön tuntomerkit." 

Outsiderin Karma-sarja on takuuvarmaa tavaraa. Nämä ovat myös ihmeen hyvin kestäneet aikaa. Tämä salapoliisiromaani on vuodelta 1941. Kertomus sijoittuu aateliskartanoon, joten tämäkin vertautuu hyvin Agatha Christien kirjoihin. Kun kertomus etäännytetään lukijasta "jonnekin muualle", voi keskittyä itse tarinaan ja ihmisiin. Ja ihmiset nyt - valitettavasti - ovat kaikkialla samanlaisia pahiksia.

Itse tykkään bongata hassuja vanhanaikaisia sanoja ja vilahduksia maailmasta, mitä ei enää ole. Sellaisia kuin šaketti, tulensytytin tai musiikeri.

Käänteitä ja jännitystä riittää. Suosittelen.

Jaakko Heinimäki: Seitsemän syntiä

Tämä oli kolmas kirja, jonka Heinimäeltä luin. Aiemmissa kirjoissa epätasaisuus häiritsi, varsinkin Oudossa hartauskirjassa. Silti tykkäsin kovasti molemmista, varsinkin Vapahtajan varpajaisista. Tästä en oikein tykännyt. Synnit oli käsitelty asiallisesti, mutta niihin liittyvät tarinat tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta ja jäin kaipaamaan niitä lukuisia timanttisia oivalluksia, joita kahdesta muusta kirjasta löytyi läjäpäin.

Oli tälläkin kirjalla hetkensä. Parhaimmillaan Heinimäki on kuvaillessaan Ylpeyden syntiä.

"Syöpää sairastavat lapset välineellistetään rekkitangoiksi täyteen pumpattuja omiatuntoja esitteleviin soul building -näytöksiin, hyvien ihmisten juhliin, joihin on lehtikuvaajia varten teetetty oikein suurennos shekistä, jossa on seitsemännumeroinen luku. Siis hei seitsemännumeroinen: nyt on kyse miljoonista."

Lauri Viita: Suutarikin, suuri viisas

"Toivoinko jotakin.
Enkö jo tiennyt,
kun aurinko nousi,
ettei se poista 
ollutta yötä.

Toivonko vielä.
Enkö nyt tiedä,
kun aurinko laskee,
ettei katoa
se, mikä oli.
Päivä on tullut."

En ole kauhean paljon lukenut runoja. Minä pidän enemmän siitä, että asiat sanotaan selvästi. Jos esittää asiansa niin kierosti, ettei sitä kukaan ymmärrä, niin pidän sitä enemmänkin vittuiluna. Tulinpa silti lukeneeksi tämän, sattuneesta syystä.

Kirjassa on pidempi osuus runoja ja lyhyempi osuus aforismeja ja afosiminoloisia pohdintoja. Runot ovat kauniita, se täytyy myöntää. Tosin vaikuttaisi siltä, että suuri osa on sanoilla enemmän sanoilla leikittelyä kuin jonkin kertomista. Sen valossa aforimiosuuden kolmas aforismi vaikuttaa omituiselta: "Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?"

Jo runo-osuus sai minut ajattelemaan, että oliko kaikissa jutuissa mitään tolkkua. Aforismiosuudessa oli jo selviä hullun houreita. Tarkistus Wikipediasta varmisti asian.

En osaa oikein päättää, suosittelisinko vaiko en. Lukekaa itse ja olkaa eri mieltä.

Hammubarin lait (suom.Armas Salonen)

Normaalisti kirja-arvostelut kirjoitetaan tuoreeltaan kirjan ilmestyttyä. Tämän kanssa olen hieman myöhässä; Codex Hammurabi ilmestyi n. 3780 vuotta sitten, suomennos 70 vuotta sitten ja itsekin luin kirjan jo viime vuonna.

Kun mainitaan Hammurabin laki, yleensä ihmisille tulee mieleen "silmä silmästä, hammas hampaasta", Nämä säännökset sieltä toki löytyvät, mutta hokema antaa täysin väärän kuvan lakikokelmasta. Laissa on 282 pykälää, joista vain 19 koskee kostamisoikeutta.

Itse lakiteksti on hakattu yli kaksimetriseen dioriittipaateen (dioriitti on erittäin kovaa), joten selvästikin aikoinaan on ajateltu, että lakia noudatettaisiin lähes ikuisesti. Se löydettin 1900-luvun alkuvuosina nykyisen Iranin länsiosasta muinaisesta Susasta (nyk. Shush).

Salonen selvittää johdannossa, millaisissa oloissa lakiteksti on syntynyt. Hammurabin aikana Babylon nousi kukoistukseen, kun hänen koulutettu virkamieskuntansa hoiti maan taloutta ja kuningas määräsi kanavaverkon sotien jälkeen korjattavaksi ja laajennettavaksi. Suurin osa lain pykälistä koskeekin maanviljelystä, kauppaa ja omistusta. Toinen tärkeä osa laista on perheoikeus. Rikosoikeus on oikeastaan vähän sivuosassa.

Hammurabin lait kivipaadessa Louvressa.
Kuvan lähde 

Hammurabin aikaan kansa oli jaettu kolmeen luokkaan; vapaat, joihin kuuluivat maanomistajat ja kuninkaan virkamiehet; puolivapaat, joihin kuuluivat työläiset sekä orjat. Toki orjillekin oli omat oikeutensa. Vaikka he olivat omaisuutta, he olivat kuninkaan suojeluksessa, kuten mikä tahansa valtakunnan kanava, pelto tai hopeakirstu.

Nämä eri luokat olivat lain edessä eri asemassa. Tyypillisesti vapaata kansalaista kohtaan tehty rikos rangaistiin kovemmin kuin puolivapaata tai orjaa kohtaan tehty. Avioliittoja sai solmia vapaasti eri luokkien välillä.

Johdanto antaa hyvän kuvan babylonialaisesta elämänmenosta, tosin hieman häiritsee kirjoittajan selvä kristillinen tausta ja halu mainita Raamatun tekstejä tämän tästä. Haloo! Hammurabin laki on 700 vuotta Raamatun vanhimpiakin tekstejä vanhempi. Mutta teksti on elävää tietokirjaksi.

Itse lakiteksti on esitelty sellaisenaan ja selitykset löytyvät kirjan lopusta, mikä tekee lukemisen miellyttäväksi.

Codex Hammurabi

Kunnon sanktiot

Lakitekstiä lukiessa ensimmäiseksi kiinnittää huomiota siihen, että moni pykälä on muotoa "Jos ... niin surmattakoon." Joistakin rikkomuksista määrättiin myös erityisiä tapoja ottaa nirri pois, kuten elävältä hautaaminen tai seivästäminen. Salonen huomauttaa, että kivittämistä ei mainita ehkä sen vuoksi, että Babyloniassa ei ole paljoa kiviä.

Toisaalta, heti ensimmäisissä pykälissä mainitaan, että syytökset on pystyttävä todistamaan (muuten surmattakoon). Tämä takuulla helpotti oikeuden jutturuuhkia

Tärkeät asiakirjat

Asiakirjojen tärkeys ilmenee heti seitsemännessä pykälässä. Jos tekee ostoksen ilman, että siitä tehdään asiakirjaa, niin ostajaa pidetään varkaana (ja surmattakoon). Kuittien tärkeys ymmärrettiin siis jo muinaisessa Babyloniassa. Kun seuraavan kerran myyjä tarjoaa kuittia, niin ei kannata ärsyyntyä vaan ajatella, miten kävisi Babyloniassa, jos ei ota kuittia. Pykälässä 128 todetaan, että jos mies ei ole tehnyt vaimonsa kanssa avioliitosta kirjallista sopimusta, niin hän ei ole miehen vaimo.

Reilu kansalaiselle

Vaikka rangaistukset olivatkin kovia, niin laissa on monia kansalaisille reiluja kohtia. Ryöstäjä toki surmattiin, jos saatiin kiinni. Muussa tapauksessa viranomaiset korvasivat pykälän 23 nojalla menetetyn omaisuuden täysimääräisenä. Jos siinä meni henki, niin pykälän 24 mukaan perhe sai korvaukseksi yhden minan (n. 505g) hopeaa.

Lainasta ei saanut periä sallittua enempää korkoa, muuten lainaaja menetti lainasumman. Myöskään kapakassa ei saanut periä ylihintaa, muuten kapakoitsijatar määrättiin hukutettavaksi. Laki tunsi myös ulosoton suojaosuuden: kyntöhärkää ei saanut ulosmitata velkojen peittämiseksi.

Nainen oli Babyloniassa miestä huonommassa asemassa, mutta ei suinkaan ilman ´lain turvaa. Jos mies lähti kotoa seikkailemaan kylille tai muille maille, oli naisella oikeus ottaa myötäjäisensä sun muut ja lähteä. Hammurabin laki tunsi myös avioehdon, tosin se koski vain velkoja.

Laki määrää myös rakennusmestarin surmattavaksi, jos hänen rakentamansa talo sortuu ja tappaa omistajansa. Ilman henkilövahinkoja selvisi korjaamalla tekemänsä vahingot. Sama koski laivanrakentajaa.

Kiva kirja, suosittelen. Vaikka onkin hieman kioskiromantiikkaa raskaampaa lukemista.